9. Kapitteli

Hanna oon onneton.

Se gjennom tegneserien. Klikk på bildene for å få de opp i full størrelse.

Lytt til teksten:

Hanna oon onneton

Hannun Hanna seissoo kađula kaupan eđessä. Hän ei ole olheen iloinen. Hän oon onneton! Hänelä ei ole yhtäkhään pussii eikä pakkaa. Kädet oon tyyhät.

Kunka siinä niin kävi? Hanna aikoi ostaat vaattheita, mutta ei sitte ostanukhaan. No, siinä pröövilomassa oli niin paha peili. Ko hän prööväs vaattheita, se peili koko aijan pilkkas ja haukkui häntä: Sulla oo liijan lyhykäiset jalat. Sulla oon paksut polvet ja reiđet. Vatta oon ko jalkapallo. Rinnat oon liijan pienet. Kädet oon suuret ko lappiit. Sölkä oon kumara. Kaula oon liijan lyhykäinen. Ja sitte naama! Suu oon suuri, korvat oon suuret, nenä pitkä, posket ko pollit, silmät pienet ko sijala, hamphaat keltaiset. Leuvassa oon niiiiin ruma pruuni prikku. Hykset oon ko hamppuu. Mie olen ruma, ruma, ruma, ja kaikki nämät vaattheetki oon rumat! ajattellee Hanna. Ulos täältä ja äkkii!

Hän ei näje Kreettaa mishään. Mihin Kreeta katos? Joko se lähti? Eihän se aikonu ostaat mithään. Ilman se ei lähteny ilman häntä? No, nyt Kreeta tullee ulos putikista. Sillä oon paljon pussii ja pakkoi.

– Mihin sie katosit? kyssyy Kreeta.

– Mihin sie itte katosit? vastaa Hanna. – Mie tulin ulos, ko en nähny sinnuu mishään. Mutta mitä sulla oon nuoissa pussiissa ja pakoissa. Ilman sie et ole ostanu vaattheita? Siehän sanoit, ette sie et perusta vaattheista.

– No ostin kuitenki. Mie löysin niin fiinin pruunin hamheen ja kaunhiin punaisen paiđan ja vihriset kengät. Sitte mie löysin vielä sukat, mitä mie saatan käyttäät sen hamheen kans. Mie en tieny, ette tässä putikissa oon niin fiinii vaattheita.

Mutta mitä sie ostit? Löysitkö sie jotaki? kyssyy Kreeta.

– Voi, en mie löytäny mithään. Se oli liijan tyyris kauppa. Eikä net vaattheet olheet niin fiinit, mie piđän. Ei net kuitenkhaan passanheet mulle, vastaa Hanna.

– No voi ihmet! Kyllä sie olet kranttu. Mistä sie sitte vaattheet löyđät? Ko et löyđä Pykejästä etkä Kirkkoniemestä etkä Tromssasta etkä misthään, ihmettellee Kreeta.

– Mie ostan netistä. Se oon niin helppo eikä ole niin tyyris, sannoo Hanna.

Hanna er lei seg

Hannu si Hanna står på gata foran butikken. Hun er ikke glad i det hele tatt. Hun er lei seg! Hun har ikke en eneste pose eller pakke. Hendene er tomme.

Hvorfor gikk det sånn? Hanna tenkte å kjøpe klær, men kjøpte ikke likevel. Jo, speilet i det prøverommet var så ekkelt. Da hun prøvde klær, gjorde speilet hele tida narr av henne og kjeftet på henne: Du har for korte bein. Du har tjukke knær og lår. Magen er som en fotball. Brystene er for små. Hendene er store som spader. Ryggen er lut. Halsen er for kort. Og så ansiktet! Munnen er stor, ørene er store, nesa lang, kinnene som boller, øynene små som hos grisen, tennene gule. På haka er det en brun prikk som er såååå stygg. Håret er som hamp. Jeg er stygg, stygg, stygg, og alle disse klærne er også stygge! tenker Hanna. Ut herfra og det kvikt!

Hun ser ikke Kreeta noen steder. Hvor forsvant Kreeta? Dro hun allerede? Hun skulle jo ikke kjøpe noe. Hun har vel ikke dratt uten henne? Å, nå kommer Kreeta ut av butikken. Hun har mange poser og pakker.

– Hvor forsvant du? spør Kreeta.

– Hvor forsvant du selv? svarer Hanna. – Jeg gikk ut, siden jeg ikke så deg noen steder. Men hva har du i de posene og pakkene der? Du har vel ikke kjøpt klær? Du sa jo at du ikke bryr deg om klær.

– Jo, jeg kjøpte likevel. Jeg fant et kjempefint brunt skjørt og en nydelig rød skjorte og grønne sko. Så fant jeg i tillegg strømper som jeg kan bruke med det skjørtet. Jeg visste ikke at det fins så fine klær i denne butikken.

Men hva kjøpte du? Fant du noe? spør Kreeta.

– Huff, jeg fant ingenting. Butikken var for dyr. Og de klærne var ikke så fine, syns jeg. I hvert fall passet de ikke til meg, svarer Hanna.

– Du store min! Du er jammen kresen. Hvor skal du finne klær da? Siden du finner verken i Bugøynes, Kirkenes eller Tromsø eller noen steder, undrer Kreeta.

– Jeg kjøper fra nettet. Det er så lett og ikke så dyrt heller, sier Hanna.

Tehtävät

Lytt til oppgaveteksten:

Kuuntelu

Kreeta: Tässä oon minun ämmi Maija ja tässä oon hänen sisar Kaisa. Minun ämmilä oli mustat hykset, mutta Kaisa-tätilä oli vaaleet hykset. Tässä kuvassa het oon vielä kläpit. Het käythiin Tromssassa, ja sielä het käythiin fotograaffila muorin ja faarin kans. Kuvassa Maijan ja Kaisan muorila eli minun ämmilä oon kaunis hamet päälä ja hänelä oon kiharat hykset. Mie muistan, ette ämmilä oli oikhein paksut vaaleet hykset. Tyttäriitten faarila eli minun äijilä oon kuvassa mustat hykset, musta parta ja prillat. Mie muistan hänen, ko hän oli jo vanhaa ja hänen hykset olthiin jo kokonhansa harmaajat, mutta hänelä oli hyvin siniset silmät.

Tehtävä:

  • Ketä Maija ja Kaisa oon?
  • Missä Maija ja Kaisa käythiin fotograaffila?
  • Muistele, minkä näköinen Kreetan ämmi oli?
  • Kenelä oli prillat?
  • Minkälaiset hykset Kreetan faarila oli ko hän oli nuori?

Lytt til oppgaveteksten:

Kuuntelu

Hanna:  Tämä oon kans vanhaa kuva. Tässä kuvassa minun isovanhiimet istuthaan soffala, ja kaikki heiđän lapset eli minun muori ja hänen sisaret ja veljet seisothaan heiđän ympäri. Heitä oli kahđeksan sisarusta. Äiji täytti 70-vuotta ko tämän kuvan otethiin. Minun ämmi oon tässä kuvassa kans jo vanhaa, mutta kuitenki vielä melkhein nuoren näköinen. Hän oli oikhein kaunis vaimo, jolla oli pruunit hykset ja suuret pruunit silmät. Hänelä oli suora nenä ja pienet korvat. Sanothaan, ette minun muori ja minun sisar oon minun ämmin näköiset. Mutta mie olen taas saman näköinen ko minun faari.

Tehtävä:

  • Ketä Hannan kuvassa oon?
  • Kunka monta sisarusta Hannan muorila oon?
  • Koska kuvan otethiin?
  • Minkä näköinen Hannan ämmi oli?
  • Kukka oon saman näköiset ko Hannan ämmi?

Lytt til oppgaveteksten:

Kuuntelu

Kreeta: Mieki olen enämen minun faarin ja äijin näköinen. Tässä kuvassa oon minun äiji nuorena.  Hän oli merimies, ja tämän kuvan oon otettu, ko hän kävi Amerikassa. Hänen laivan nimi oli ‘Svanen’ eli kainuksi ‘joukhainen’. Se oli suuri laiva, ja yli kolmekymmentä ihmistä työteli siinä. Svanen kulki Ruijasta Amerikkhaan ja se kävi New Yorkissa vuona 1967. Tämän kuvan otethiin New Yorkin haminassa. Sie näjet siinä kans hänen kaverin, jonka nimi oli Nils, jos mie muistan oikhein. Minun äiji oli oikhein kommee nuorena, ja hän oli tosi vahva. Näjetkö, kunka paksu kaula hänelä oon? Ja kunka paksut käsivarret ja jalat? Hän nosteli painoi laivala, ja siihen aikhaan se oli kans paljon raskasta hommaa mitä merimiehet tehthiin laivoissa. Mie olen oikhein ylppee minun äijistä. Hän oli hauska mies ja tiesi paljon kaikenlaista, koska hän oli reisanu niin paljon.

Tehtävä:

  • Kenen kuvasta Kreeta muistelee?
  • Missä kuvan oon otettu?
  • Mikä oon Svanen?
  • Muistele Kreetan äijistä!
  • Miksi Kreeta oon ylppee hänen äijistä?

Lytt til oppgaveteksten:

Kuuntelu

Hanna: Tässä kuvassa sie näjet minun faarin. Tässä kuvan alla lukkee vuona 1983. Silloin faari oli vielä aivan nuori poika, tyhä 17-vuotta vanhaa ja kävi jatkokouluu Kirkkoniemessä. Pykejästä Kirkkoniemheen oon yli 100 kilomeetterii, ja sillä minun faari häytyi mennä pyssilä joka maanantai koulhuun ja assuut koko viikon Kirkkoniemessä. Lauvantaina hän saattoi tulla taas kothiin. Vesisaaressa oli kans jatkokoulu, mutta koska faarin täti asui Kirkkoniemessä, niin minun faari saattoi assuut tätin tykönä, ja siksi hän meni Kirkkoniemheen. Tästä kuvasta näkkyy, ette ko faari oli nuori, niin hän oli aika laiha poika, ja hänelä oli vaaleet pitkät kiharat hykset. En usko, ette hän oli kovin vahva, ko hänelä oli noin laiha kroppi. Hän tykkäs musikista, ja pelas kitarii.

Tehtävä:

  • Kunka vanhaa Hannan faari oli ko kuvan/foton otethiin?
  • Miksi Hannan faari asui Kirkkoniemessä?
  • Koska hän saattoi tulla kothiin?
  • Minkä näköinen Hannan faari oon kuvassa?
  • Mistä hän tykkäsi?