14. Kapitteli
Leenan ehđotus.
Se gjennom tegneserien. Klikk på bildene for å få de opp i full størrelse.
Ruutu 1
Ruutu 2
Ruutu 3
Ruutu 4
Ruutu 5
Ruutu 6
Ruutu 7
Ruutu 8
Ruutu 9
Ruutu 10
Ruutu 11
Lytt til teksten:
Leenan ehđotus
Aamula Stiinan Leena nukkui pitkhään. Se oli sunnuntai. Hänelä ei ollu hoppu mihinkhään. Hän nousi ylös ja keitti puuroo ja kaffii. Hän söi ja joi. Ko hän kerkis syömästä ja juomasta, hän kattoi vähäsen TV:tä ja luki aviisin. Mutta mitä hän tääpänä piti tehđä? Hän alkoi ajattelemhaan. Hän ei vieläkhään ollu saanu puhhuut siitä tärkkeestä assiista. Mitä hän piti tehđä? Sitte hän hoksas.
Leena istui daattamasiinin vierheen ja aukaisi sen. Joo vain, hän tekkee praattijoukon ja kuttuu siihen kuitenki Kreetan, Mikon, Matin ja Hannan. Piian joitaki muitaki. Sikkaristi oon muitaki, jokka haluthaan olla myötä. Sitte hän kirjoittaa praattijoukon saitile siitä tärkkeestä assiista. Hänelä oli idee ette het lähđethään aikamatkale vanhoitten kainulaisten tykö! Se oli niin huono, ette het tieđethiin niin vähäsen kainulaisten histoorian ympäri. Sen assiin kans piti tehđä jotaki.
Leena alkoi kirjoittamhaan:
Hyvvää aamuu, rakkhaat ystävät! Kiitos osasta! Se oli soma, ko kävittä eilen täälä minun tykönä. Mutta met unheetimma sen minun assiin, ko meilä oli niin paljon muuta puhumista. Kuulkkaa nyt, kaikin!
Mie olen jo kauvoin ajatellu, ette se oon huono, ko met tieđämä niin vähän meiđän omasta histooriasta. Muitten histooriasta met kyllä olema kuulheet ja lukenheet vaikka kunka paljon, omasta histooriasta tyhä vähäsen. Met häyđymä tehđä jotaki sen assiin kans.
Mulla oon idee. Met lähđemä aikamatkale vanhoitten kainulaisten tykö! Käymä kattomassa minkälainen elämä oli vanhaasseen aikhaan. Kattoma, kunka meiđän materivanhiimet elethiin. Käymä tutustumassa eri paikkhoin ympäri Pohjais-Ruijaa. Finmarkussa käymä Alattiossa, Porsangissa, Etelä-Varengissa, Vesisaaressa, piian Koutokeinossa, Kaarasjoessa, Hammerfästissä ja muuvalaki. Pohjais-Tromssassa kans oon monta sommaa paikkaa. Käymä Naavuonossa (tietenki!), Raisissa ja vaikka vielä Kaivuonossa, Omasvuonossa, Yykeässä, missä vain. Ja käymä kans eri aijoissa! 1700-luvula (seittementoista sađan -luvula), 1800-luvula (kahđeksentoista sađan -luvula), 1900-luvula (yhdeksentoista sađan -luvula). Piian käymä muissaki aijoissa? Tulettako myötä?
Nyt Leena meinas ette se oli nokko. Piti tyhä ođottaat vastauksii. Heti niitä tuliki. Mikko kirjoitti:
Hyvvää aamuu, Leena! Kiitos sulleki! Oli soma sinun tykönä! Mutta mitä? Mitä sie oikhein ajattelet? Meinaatko sie totta? Unisteletko sie? Herrää jo! Mistä met semmoisen masiinin saama, millä pääsemä aikamatkale? Ilman ei aikamatkale pääse piililä eikä ruuttapiililä eikä tookila eikä milhään muulakhaan vehkheelä.
Kreeta tuli myötä ja lisäs:
Ei pääse, ei laivala eikä flyyiläkhään. Mitä sie oikhein ajattelet, Leena? Millä vehkheelä sie meinaat, ettemet lähđemä aikamatkale. Piian sie houraat?
Leena vastas heti:
En mie houraa. Minun opettaajala oon aikamasiini, uskokkaa eli älkkää! Mie olen nähny sen!
Mikko:
Mitä häh? Millä opettaajala, makka?
Leena:
No sillä minun kainun kielen opettaajala. Se muisteli ette se aikamasiini seissoo universiteetin kentälä.
Kreeta eppäili:
En mie ole nähny sielä mithään aikamasiinii. Kyllä sie nyt houraat! Eli se sinun opettaaja oon houranu. Ilman sie et ole uskonu sen pääle! Oletko sie lukenu liijan paljon science fictionii?
Leena vastas:
Älkkää nyt olkkaa niin hoppuiset! Oon sillä aikamasiini. Se sannoo ette sen aikamasiinin näkkee se, joka sen pääle uskoo. Ja mie olen nähny sen! Ko mie tuorestaina istuin sielä universiteetin kentälä, se mie näjin sen. Se häyttyy tyhä kattoot oikhein tarkasti ja konsentreerata.
Kreeta ihmetteli:
Jaa, vain niin sie sanot? Oonpa se merkilinen assii. Piian mie häyđyn mennä kattomhaan. Lähđen heti sinne sykkelillä. Se oon niin fiini ilma, ette se oon soma syklata. Mutta tieđättäkö missä Hanna oon? Mie olen vähän huolissa, ko se ei ole tullu kothiin. Mie annoin sille vielä avvaimenki, mutta se ei ole tullu. Katto, Leena, net lähđethiin Matin kans vielä yöklubhiin, mutta mie lähđin heti kothiin.
Mutta sitte tuli Matti myötä praatthiin. Se kirjoitti:
Hanna oon täälä. Se tuli niin hiljain, eikä se viittiny tulla taksila. Sillä se tuli tänne minun tykö. Antheeksi, ko emmä muistelheet sulle, Kreeta. Mutta Hanna nukkuu vielä, se oon sikkaristi vaipunu. Mieki heräsin vasta. Met tansasimma niin paljon eilen.
Leena:
Jaa jaa, vain niin! No, sehän oon soma kuula. Mutta heräkkää nyt kaikin, vaatettikkaa ja lähtekkää kattomhaan sinne Universiteetin kentäle. Ko kattotta vestasta käsin ja ithään, se näjettä aikamasiinin keskelä kenttää. Se oon siinä labyrintin keskelä. Praattaama taas illala. Muisteletta sitte mitä näjittä.
Heti Kreeta lähti universiteetin tykö sykkelillä, Mikko lähti sinne pyssilä, ja ko Hanna oli heräny ja syöny, se het lähđethiin Matin kans sinne piililä. Ja joo vain! Mitä het sielä nähthiinkhään! Aikamasiinin! Se oli kyllä vähäsen niin ko konnon sisälä, mutta oli se sielä!
Illala Leena sai vastauksii hänen kysymyksheen:
Joo vain! Soma! Kyllä tulema myötä! Lähđemä vain aikamatkale! Met kaikin halluuma tiettäät enämen meiđän materivanhiimiitten elämästä!
Assii oli sitte selvä.
Leenas forslag
Om morgenen sov Stiina si Leena lenge. Det var søndag. Hun hadde det ikke travelt noen steder. Hun sto opp og kokte grøt og kaffe. Hun spiste og drakk. Da hun var ferdig med å spise og drikke, så hun litt på TV og leste avisa. Men hva skulle hun gjøre i dag? Hun begynte å tenke. Hun hadde ennå ikke fått snakket om den viktige saken. Hva skulle hun gjøre? Så kom hun på noe.
Leena satte seg ved datamaskinen og slo den på. Selvfølgelig, hun lager en chattegruppe og inviterer i alle fall Kreeta, Mikko, Matti og Hanna dit. Kanskje noen andre også. Det fins sikkert andre også som har lyst til å være med. Så skriver hun på nettsiden til chattegruppa om den viktige saken. Hun hadde en ide om at de skal dra på en tidsreise til de gamle kvenene! Det var så dumt at de visste så lite om kvenenes historie. Den saken måtte man gjøre noe med.
Leena begynte å skrive:
God morgen, kjære venner! Takk for sist. Det var fint når dere var på besøk hos meg i går. Men vi glemte det jeg ville snakke om siden vi hadde så mye annet å snakke om. Hør nå, alle sammen!
Jeg har allerede lenge tenkt at det er dumt at vi vet så lite om vår egen historie. Om andres historie har vi sikkert og visst hørt og lest om så hvor mye, om vår egen historie bare litt. Vi må gjøre noe med den saken.
Jeg har en idé. La oss dra på en tidsreise til de gamle kvenene! Vi drar og ser hvordan livet var i gamle dager. Vi ser hvordan våre forfedre levde. Vi besøker og blir kjent med forskjellige steder rundt i Nord-Norge. I Finnmark besøker vi Alta, Porsanger, Sør-Varanger, Vadsø, kanskje Kautokeino, Karasjok, Hammerfest og andre steder også. I Nord-Troms er det også mange fine steder. Vi besøker Kvænangen (selvfølgelig!), Nordreisa og for eksempel Kåfjord, Storfjord, Lyngen, hvor som helst. Og vi besøker ulike tidsepoker også! 1700-tallet (syttenhundretallet), 1800-tallet (attenhundretallet), 1900-tallet (nittenhundretallet). Kanskje vi besøker andre tidsepoker også? Blir dere med?
Nå syntes Leena at det var nok. Hun måtte bare vente på svar. De kom straks også. Mikko skrev:
God morgen, Leena! Takk til deg også! Det var fint hos deg! Men hva? Hva tenker du egentlig? Mener du alvor? Drømmer du? Våkne nå! Hvor skal vi få en sånn maskin fra, som vi kan dra på tidsreise med? Man kommer seg vel ikke på en tidsreise med verken bil, buss eller tog, og ikke andre innretninger heller.
Kreeta ble med og la til:
Det går ikke, verken med båt eller fly. Hva tenker du egentlig, Leena? Hvilken innretning mener du at vi skal dra på tidsreise med? Kanskje du tuller?
Leena svarte med det samme:
Jeg tuller ikke. Læreren min har en tidsmaskin, tro det eller ei! Jeg har sett den!
Mikko:
Hva, hæ? Hvilken lærer, liksom?
Leena:
Ja, læreren min i kvensk. Hun fortalte at den tidsmaskinen står på tunet ved universitetet.
Kreeta tvilte:
Jeg har ikke sett noen tidsmaskin der. Jovisst tuller du nå! Eller den læreren din har tullet. Du har vel ikke trodd på henne? Har du lest for mye science fiction?
Leena svarte:
Ikke ha det så travelt, dere!! Visst har hun en tidsmaskin! Hun sier at den som tror på tidsmaskinen, kan se den. Og jeg har sett den! Da jeg satt der på tunet ved universitetet på torsdag, så så jeg den. Man må bare se riktig nøye og konsentrere seg.
Kreeta undret seg:
Jaså, så det sier du? Det er da merkelig. . Kanskje jeg må gå og se. Jeg drar dit straks på sykkel. Det er så fint vær at det er fint å sykle. Men vet dere hvor Hanna er? Jeg er litt bekymret siden hun ikke har kommet hjem. Jeg ga henne til og med nøkkelen, men hun har ikke kommet. Du skjønner, Leena, hun og Matti dro enda på nattklubb, men jeg dro hjem med det samme.
Men så ble Matti med på chatten. Han skrev:
Hanna er her. Det ble så sent at hun ikke gadd å dra med taxi. Derfor kom hun hit til meg. Unnskyld at vi ikke fortalte deg det, Kreeta. Men Hanna sover ennå, hun er sikkert trøtt. Jeg sto også opp nylig. Vi danset så mye i går.
Leena:
Jasså, jasså, sier du det! Ja, det er jo fint å høre. Men stå nå opp alle sammen, kle på dere og dra til tunet på universitetet for å se! Når dere ser fra vest og mot øst, så ser dere tidsmaskinen midt på tunet. Den står der midt i labyrinten. Vi snakkes igjen i kveld. Så forteller dere hva dere så.
Kreeta dro straks til universitetet på sykkel, Mikko dro dit med bussen, og da Hanna hadde stått opp og spist, dro hun og Matti dit med bil. Og ja så sannelig! Hva var det de så der! Tidsmaskinen! Riktignok var det litt som om den var inni tåke, men den var der!
Om kvelden fikk Leena svar på spørsmålet sitt:
Jo visst! Gøy! Så klart vi blir med! La oss bare dra på tidsreise! Vi vil alle sammen vite mer om livet til forfedrene våre!
Dermed var den saken klar.
Dette verk er lisensieret under en Creative Commons Navngivelse-IkkeKommersiell-Ingen bearbeidelser 4.0 Internasjonal lisens.