11. Kapitteli
Het istuthiin tuvassa.
Se gjennom tegneserien. Klikk på bildene for å få de opp i full størrelse.
Ruutu 1
Ruutu 2
Ruutu 3
Ruutu 4
Ruutu 5
Ruutu 6
Ruutu 7
Ruutu 8
Lytt til teksten:
Het istuthiin tuvassa
Ruvan jälkhiin Leena, Hanna, Kreeta ja Mikko istuthiin tuvassa. Mikko ja Leena istuthiin soffala ja Kreeta ja Hanna nojatooliissa tupapöyđän vieressä. Het kattothiin kuvvii daattamasiinista. Seinälä oli valkkee särmi, ja kuvat nävythiin siinä.
Matti oli vielä köökissä ja pesi astiita. Joo vain Matti oon siivo ja soma poika, ajatteli Hanna. Ja niin kommee. Piian olis mukava tutustuut pareminki hänen kans… Mutta eihän se minusta perusta.
Sitte tuli Mattiki jo tuphaan ja istui soffale Mikon vierheen.
– Mitä kuvvii tet kattotta? Mikä paikka tuo oon? kyssyy Matti.
– Se oon minun kotopaikka Naavuonossa, Kätkäsessä. Tuo valkkee talo tuossa oon minun kototalo, ja krannissa, tuossa keltaisessa huonheessa, asuthaan minun ämmi ja äiji. Tuossa sinisessä talossa asuthaan täti ja hänen mies ja heiđän lapset, ja sen alapuolela assuu eno. Eno assuu yksin, se oon vanhaapoika. Nepula oon huonet siinä vieressä. Sillä oon asumapari, mutta heilä ei ole lapsii, muistelee Leena.
– Ohhoh, siinähän assuu sitte koko teiđän suku, sielä Kätkäsessä, ihmettellee Hanna.
– No, ei nyt koko suku, mutta koko peret kyllä. Minun veli ja sisar oon vielä niin pienet, ette net asuthaan kotona muorin ja faarin kans. Tuo keltainen talo oon se vanhaa talo, minkä pykäthiin ensistä, muut huonheet pykäthiin sitte jälkhiin. Siinä oli niin iso maapala, ette koko perheele oli maata nokko, muistelee vielä Leena. – Mutta ilman teilä muilaki oon kuvvii, mitä saatatta näyttäät? Kunkas se oon sinun kans, Hanna? Oonko sulla kuvvii? Mie en ole koskhaan käyny Pykejässä. Se olis soma nähđä kuvvii sieltä.
– En mie tieđä. Niin, eli ei mulla ole mithään kuvvii myötä eikä käsifuunissakhaan ole, sannoo Hanna. Hanna oon vielä surulinen ja vähäsen huonossa mielessä.
Muila kuitenki oon kuvvii, ja het kattelhaan niitä. Matti kuitenki kattelee tyhä Hannaa. Voi ko oon mukava tytär! hän ajatteli. Ja niin sievä ja hoikkanen! Kaunhiit siniset silmät ja vaaleet hykset. Pienet sievät korvat ja ihana punainen suu. Posket oon niin ymmyräiset ja nenä pieni ja sievä. Ja tuo leuka! Siinä oon niin kaunis syntymämerkki, ette Matila tekkee mieli summastaat sitä… Matti melkhein jo unistellee. Mutta hän herrää, ko kuulee ette Leena huuttaa:
– Voi tomppeli senthään! Mie melkhein unheetin sen päälysruvan! Tet tietenki halluutta kans kaffii ja päälysruokkaa. Mulla oon kaffijuustoo ja hilloi kans. Nyt mie heti keitän sen kaffin. Keitämä oikhein kattilakaffii, se oon niin makkee kaffijuuston kans.
Hanna noussee ylös ja sannoo, ette kyllä hän saattaa keittäät.
– Mutta löyđätkö sie sieltä kaapista sen kaffin ja kaffikattilan? ihmettellee Leena.
– Mie saatan mennä ja auttaat Hannaa, sannoo Matti. – Mie kyllä löyđän täälä kaikki.
Matti mennee Hannan pörhään köökkhiin. Sielä het sitte viskutelhaan, ja muut ei kuule, mitä het puhuthaan.
De satt i stua
Etter maten satt Leena, Hanna, Kreeta og Mikko i stua. Mikko og Leena satt på sofaen, og Kreeta og Hanna i lenestolene ved stuebordet. De så på bilder på datamaskinen. På veggen var det en hvit skjerm, og bildene ble vist der.
Matti var fortsatt på kjøkkenet og vasket kopper og kar. For en snill og trivelig gutt Matti er, tenkte Hanna. Og så kjekk. Kanskje det ville være hyggelig å bli bedre kjent med ham… Men han bryr seg jo ikke om meg.
Så kom også Matti inn i stua og satte seg på sofaen ved siden av Mikko.
– Hva slags bilder ser dere på? Hvilket sted er det, spør Matti.
– Det er hjemstedet mitt i Kvænangen, i Kjækan. I det hvite huset der bor familien min, og i nabohuset, i det gule huset der, bor min bestemor og bestefar. I det blå huset der bor tante og mannen hennes og barna deres, og nedenfor det bor morbroren. Onkel bor alene. Han er gammelungkar. Søskenbarnet mitt har hus ved siden av. Hun har samboer, men de har ingen barn, forteller Leena.
– Oi, hele slekta deres bor jo der i Kjækan, sier Hanna forundret.
– Tja, ikke hele slekta akkurat, men nok hele familien. Broren og søsteren min er fortsatt så små at de bor hjemme hos mamma og pappa. Det gule huset der er den gamle huset som først ble bygd, de andre husene ble bygd først etterpå. Der var jordstykket så stort at det var nok jord til hele familien, forteller Leena videre. – Men dere andre har vel også bilder som dere kan vise? Hva med deg, Hanna? Har du bilder? Jeg har aldri vært i Bugøynes. Det ville vært gøy å se bilder derfra.
– Jeg vet ikke. Jo, eller jeg har ikke noen bilder med meg, og det er heller ingen på mobiltelefonen, sier Hanna. Hanna er fortsatt trist og i litt dårlig humør.
Likevel har de andre bilder, og de ser på dem. Men Matti ser bare på Hanna. Oi, for en hyggelig jente, tenkte han. Og så søt og slank! Vakre, blå øyne og lyst hår. Små, søte ører og en nydelig, rød munn. Kinnene er så runde og nesen liten og søt. Og den haka! Fødselsmerket på den er så vakkert at Matti får lyst til å kysse det… Matti drømmer seg nesten bort allerede. Men han våkner når han hører at Leena roper:
– Åh, søren heller! Jeg glemte nesten desserten! Dere vil selvfølgelig også ha kaffe og dessert. Jeg har kaffeost og multebær også. Nå setter koker jeg den kaffen med det samme. La oss koke skikkelig kjelekaffe, den er så god med kaffeost til.
Hanna reiser seg og sier at hun nok kan koke.
– Men finner du kaffe og kaffekjele i skapet? lurer Leena på.
– Jeg kan gå og hjelpe Hanna, sier Matti. – Jeg skal nok finne alt her.
Matti går etter Hanna inn på kjøkkenet. Der hvisker de så, og de andre hører ikke det de sier.
Tehtävät
Mikon muorila oon syntymäpäivä. Lytt til oppgaveteksten:
Kuuntelu
Mikon muori täyttää 50 vuotta. Hän oon kuttunu koko suvun kylhään ja keittäny vierhaile lihavellii. Päälysruvaksi hän oon paistanu suuren plööttikakon ja keittäny kaffii. Nyt sukulaiset oon syönheet vellin ja het istuthaan tuvassa ja ođotethaan kaffii ja kakkoo.
Mikon ämmi oon melkhein vanhaa ja hänelä oon huono sölkä. Sillä hän tykkää istuut korkkeela ja kovala toolila. Ämmi istuu toolila pöyđän vieressä.
Mikon äiji tykkää istuut pehmeelä soffala oven vieressä. Äijin vieressä soffala istuu Mikon eno Pekka.
Mikon muorin tuvassa oon toinenki soffa. Tämä soffa oon tuvassa klasin alla. Siinä istuthaan Matti, hänen täti ja nepu. Täđin nimi oon Liisa, ja hän istuu Matin oikkeela puolela. Vasemalla puolela Matista istuu Matin nepu Jussa.
Mikon faari istuu nojatoolissa ja puhuskellee ämmin kans. Nojatooli oon kirjahyllyn vieressä likelä pöyttää. Matin sisar seissoo ovela ja hänelä oon kaffikattila käđessä. Muori tullee sisäle plöötikakon kans. Heti kaikki istuthaan pöythään ja juođhaan kaffii ja syöđhään plöötikakkoo.
Kirjoita kuvhaan kuka missäki istuu!
Kreetan krannila oon juhlat. Lytt til oppgaveteksten:
Kuuntelu
Kreetan kranni Merethe oon studeerannu Tromssan universiteetissa ja hän oon nyt valmis opettaaja. Hän pittää juhlat ja oon käskeny vierhaaksi perettä ja sukkuu ja joitaki krannii ja kaveriita. Hän serveeraa vierhaile rääkkii, valkkeeta leippää ja majoneessii. Pöyđälä oon kans sitruunanpalassii. Juomaksi oon viinii ja vettä. Päälysruvaksi oon kaffii ja sukulaattii.
Merethen muori istuu nojatoolissa soffan vieressä. Muori oon oikhein iloinen ko Merethe oon nyt valmis opettaaja. Soffala istuthaan Merethen ämmi ja äiji. Merethen ämmi puhelee Kreetan kans, sillä ko Kreeta istuu hänen vieressä toolila. Äiji praattii Merethen setän kans. Setän nimi oon Jens, ja hän istuu äijin vasemalla puolela seinän vieressä nojatoolin takana. Loman toisela puolela klasin alla oon kolme toolii. Merethen asumapari Mattis istuu keskelä, ja hänen oikkeela puolela istuu Merethen nepu Siri. Vasemalla puolela istuu Merethen kaveri Anne. Merethe oon menny köökhiin, ko hän keittää vierhaile kaffii.
Kirjoita kuvhaan kuka missäki istuu!
Dette verk er lisensieret under en Creative Commons Navngivelse-IkkeKommersiell-Ingen bearbeidelser 4.0 Internasjonal lisens.