Minun päivä alkkaa niin, ette mie panen kellon seittemen pääle, mutta pruukkaan kans ottaat tupuli ette mie panen… kans uuđesti soittaat kymmenen yli seittemen. Silloin saan… se oon niin hyvä tuntu ette saat kymmenen minuttii vielä nukkuut jos oon halu. Sitte häyđyn olla niin ko työssä kahđeksen aikana ja vähän sen ympäri, mutta kahđeksen aikana olen työssä. Ja se silloin mie työtelen saakka puoli nelje. Silloin oon minun työaika yli.

I = Informantti
H = Haastattelija

I: Mitä nyt, nyt sinule mitä kieltä met käytämä köökkineuvoista. Nämät oon fatit. Nuot oon pollot. Ja nuot oon semmoiset formut. Met sanoma ildfast; net saattaa panna uunhiin ja paistaat ruokkaa. Ja tämä oon semmoinen mitto- desilitterimitto. Nämät oon desääripollot. Tämä oon semmoinen ette rassuta- sullaattaat. Ja tuo oon se litterimitto. Ja tämä oon semmoinen grammisata. Punnita tällä jos ei ole semmoista punttari- köökinpunttari. Oliko se hyvä?

H: Se oon hyvä.

I: No.

H: No niin.

I: Se täytä-. Minula oon vähän ruuttaisesti tässä kaapissa. Sie häyđyt anttaat antheeksi. Nämät oon- met sanoma kryysit nämät isot kupit. Ja nämät sanoma kaffikupiksi. Nämät: pienet kupit. Ja nämät jokka oon vähän isomat; net oon teekupit. Mie kuitekin käytän teekupin. Sitte oon vesiklasi- pikku. Ja tämä oon isompi ja net oon kaikki vesiklasit. Ja tämä oon munaklasi. Met sanoma sillä laila. Ja tuo oon klasimuki ja vesimuki. Net oon mukit; met sanoma mukit.

H: Enttäs siinä alhaalla ne vasemmalla?

I: Vasemala?

H: Ihan alhaalla.

I: Nämät?

H: Ei, kun ihan vasemma-.

I: Tämä? En mie ymmärä. Näitäko sie meinaat?

H: Joo.

I: Nämät oon lautaset ja nuot oon asetit nämät vähän isomat. Vähän isomat asetit kuuluva nuoihin kuphiin. Se oon semmoinena- siinä oon kuus kuppii. Oon ollut kyllä ennen mutta ei ole ennää; olen särkeny. Ja oletko saanu net mitä mie meinaan? Ja täälä oon vähän mitäki. täälä kans oon paljon sammaa: net oon pollot ja net oon fađit ja mukit. Net oon melkkein sammaa.

H: Joo.

I: Sama astikko. Minula oon liijan paljon niitä astiita. Se oon tosi. Minula oon liijan paljon ko minula oon ollu kaksi hyysholtninki silloin ko Lakselvissa työtelin, ja ko muutin tänne, se tuli net jokka oon- neuvot, jokka täälä olthiin se tulthiin tänne netki. Se tuli niin paljon. Ja täälä oon vähän semmoiset sokkerit, jauhoot, suolat ja tuola oon lääkärimiddelit, ette pittää… oon helppo, jos mithään tarvittee. Sillä laila oon minule se.

H: Joo.

H: Haastattelija
V: Vaimo

V: No kasteroolin kannet, jokka pannee kasteroolin pääle. Ja täälä oon kasteroolit. Näjetkö mithään? Tämmöiset isot ja pienet; kaikenlaissii. Ja tämä oon söppelit. Ja tässä oon nämät: kaffelit ja lusikat, veittet, sakset, pikkulusikat ja leipäveittet ja semmoiset jolla kallaa leikkaa. Ja täälä oon kaikki vispit ja nämät slikkepotit ja kaikki mitä tarvittee, ko laittaa ruokkaa. Mie en saata kaikkii net… kaikista… se tullee paljon jos piđän kaikista muistela. Tämä oon kakespade. Met sanoma… Mie en ole harjaintunnu sanohan muuta nimmee ko ka… Elikkä, se oon kakko… mikä oli… en kyllä voi. Met olema harjaintunnu sanohan tyhä kaakespade, ko se oon niin uutta. Se ei ollu, ko minun vanhiimet elethiin. Ei silloin ollu näitä neuvoi. En mie saata muistaa, ette oli paljon, kuitenki meilä ei ollu ko mie olin sođan aikana syntyny ja jälkhiin sođan ihmisillä ei ollu paljon neuvoi. Se mie en tieđä mikä se oon. Ja tämä oon, ette ko munan keität, se delaat. Eggdeleri sanoma met.

H: Ai mitä?

V: Eggdeleri.

H: Ajaa.

V: Muna… En mie saata sannoot. Mie en olheen ole kuulu muuta. Mie en muista kuitenkhaan nyt. Ko met vähän käytämä meiđän kieltä, tullee vähän käytettyy tämmöisessä… kotona. Ko minun tytär tullee kothiin, se puhhuu kohta tyhä norjaa. Mutta nyt oon kyllä alkanu enämen puhuhan meiđän kieltä. Ja täälä oon vähän mitäki, jota tarvittee. Täälä oon hantuukit. Kuppihantuuksi sanottu. Kuppihantuuki oon kaikissa näissä. Met sanoma kuppihantuuki ja kuppitukot ja kryytlaput; semmoiset joita ottaa ko pittää ottaat kuumat kasteroolinhankit kiini niin. Semmoissii se. Ja tässä oon… met sanoma komfyyri tai uuni. Elektriskiuuni met sanoma. Emmä sano sähköuuni. Met sanoma komfyyri elikkä uuni. Komfyyri sanoma met. Ja täälä… ja nämät sanoma pannuksi. Isot pannut. Uunipannut sanoma met. Tämmöiset. Sitte oon semmoissii plaattoiki. Niitä oon monta täälä. Ja täälä oon… tämä oon paistinpannu ja niitä oon monta tässä kaapissa. Kaikkiinlaissii suurukaissii. Mie en tullu näyttähän kyllä näitä mutta se oon melkhein
samat kaikki. Tämä oon semmoinen, jolla ko kalan keität se kaivat. Tämä oon kapusta. Ja tämmöinen oon kauha tämä. Ja tämä oon kauha.

H: Näytätkö oikein hyvin?

V: Tämä oon kauha. Vellikauha tai mitä nyt sie kaivat häyđyt pittäät kauha. Ja se oon monensuurukaissii ja…

H: Missä pienet käytetiin?

V: Na tässä pienii ja issoi. Pienii käytän ko oon… Jos ei ole ko semmoisessa pikkusen piđät ottaat, jos mithään ole laittanu. Kastiketta soosii niin ko met sanoma. Se käytät semmoista pienemppää. Se riippuu vielä mitä sie laitat. Ja nämät oon semmoiset puukapustat, jokka oon hirmuinen hyvät liikuttaat ruokkaa ko keität puuroo ja semmoissii… nämät kaikkhiin näihin moderniin kasterolliin. Niihin häyttyy kaikki… ei piđä olla semmoinen, joka pillaa pohjan. Sillä laila oon se. Ja tämä krukku oon minun syntymätalossa sielä… Se oon ollu äiđin ja siihen aikhaan pruukathiin kokkoot marjoi ja keitethiin mustikkasyltetöijii ja panthiin tämmöishiin ja panthiin kellarhiin, ette oli koko talven syltetöijii. Tet sano… suomalainen sannoo marmelaati, mutta met sanoma syltetöiji. Ja tämä oon kaffikattila, mutta mie en ole raskenu paiskaat tyhä se oon niin ko syvenir, vaikka en koskhaan käytä itte. Ja tämä… tämmöistä oon varmasti Suomessaki: vyönilä. Met sanoma vyönilä. Oletko sitä sannaa kuulu?

H: En ole.

V: Vyönilä. Sen sanothiin. Tällä laila panet ettei hiero vaattheita.

H: Joo.

V: Minula oon kauniimpi kyllä, mutta se oli justhiin tämä tässä.

H: Sanotko vielä mikä sen nimi on?

V: Vyönilä.

H: Vyönilä.

V: No.

H: Joo.

V: Ja. Mitä mie vielä piđän muistela sinule?

H: No.

Meänkielen sanakirja: Vyönilä eli vyölinä.