Lytt til teksten:

Het käyđhään kinossa

Se oon kaunis syyspäivä. Stiinan Leena istuu universiteetin kentälä. Leena ja Kreeta kohđatelhaan Maailmanteatterissa kvartin yli seittemen. Kreetala oon myötä vieras tytär.

– Hei, Leena! Tämä tässä oon Hannun Hanna. Hän oon Pykejästä pois. Se tuli vasta eilen Tromsshaan, muistelee Kreeta Leenale.

– Hyvvää ilttaa! Leena tervettellee. – Mutta mikä sinun nimi oon? Mie en kuule täälä mithään. Täälä oon niin kamala remu, ette mie en kuule mithään.

– Mie olen Hannun Hanna. Hyvvää ilttaa, huuttaa Hannun Hanna. – Mie olen Pykejästä pois, ja tyhä käymässä Tromssassa.

Leena huuttaa takaisin:

– Se oon soma kohđatella! Minun nimi oon Stiinan Leena. Mie olen Naavuonosta pois, mutta nyt mie asun Tromssassa. Mutta menemä tuone ulos, piian met sielä kuulema paremin.

Het menhään ulos. Kinhoon mennee paljon ihmissii. Kaikki haluthaan nähđä sen Anstin filmin. Se muistelee kainulaisten histooriasta ja oon kuulemin oikhein hyvä filmi.

Mutta missä net pojat oon? Kello oon jo heti puoli kahđeksen eikä poikkii nävy mishään. Stiinan Leena, Maijan Kreeta ja Hannun Hanna seisothaan kinon eđessä ja ođotethaan.

– Miehet! sannoo Leena. – Niitä häyttyy aina ođottaat. Ensistä pyyđethään tänne, ja sitte net ei tule itte!

– Niin, heti met häyđymä mennä sisäle. Mie halluun nähđä sen filmin, meinaa Kreeta. – Kauvoin emmä ennää ođota.

Mutta samassa pojat jo tulhaanki.

– Voi antheeksi! sannoo Mikko. – Justhiin ko mie piđin lähteet, se mulle rinkas minun muori. Ja se puhhuu aina niin paljon.

Kreetale Mikko sannoo ette:

– Tämä tässä oon sitte se Matti. Se oon Alattiosta pois. Piian tet tunnettaki toinen toisen?

– Joo, tietenki mie tunnen Matin. Hei vain, Matti! Mutta tämä tytär tässä oon Hannun Hanna Pykejästä. Hän oon käymässä Tromssassa, sannoo Kreeta. – Mutta nyt häyđymä mennä sisäle. Ilman teilä oon piletit?

– Voi pahus, ei ole! hoksaa Matti.

– Voi siis miehet! Mutta nyt menkkää hopusti ja ostakkaa net piletit! Meilä tyttärillä oon jo piletit, tietenki. Kohđattelema tässä ulkona filmin jälkhiin. Oonko se hyvä? kyssyy Leena ja huokaissee.

– Mie laukon heti ja ostan, sannoo Matti. Het laukothaan Mikon kans sisäle kinhoon.

– Naiset…, mutissee Mikko vielä ko mennee.

Heti het oon kaikki kinosaalissa ja kattothaan filmii. Se oon jännittäävä. Se muistelee Ollin Knuutista eli Knud Qvænistä, muutamasta alattiolaisesta, joka eli 1700-luvula (seittementoista sađan luvula). Siinä tapattuu kaikkee kamalaa, mutta loppu oon hyvä. Niin kuitenki ajattellee Stiinan Leena, ja piian kaikki muutki.

Filmin jälkhiin het seisothaan kinon eđessä ja puhelhaan filmin ympäri.

– Kyllä se oli jännittäävä filmi! Ja ajatelkkaa, se oon kaikki totta! sannoo Leena.

– Totta ja totta…Filmit oon aina fiksuunii. Mutta kyllä se Knuutti oon historialinen persoona, tiettää Mikko.

– Ja muistakkaa ette se oli alattiolainen! sannoo Matti. Hän oon vähäsen ylppee, ko hän oon itteki Alattiosta pois. – Ajatelkkaa minkälaisen reisun se Knuutti teki, ko se reisas Kööpenhaminhaan kuninkhaan tykö! Alattiosta Koutokeinhoon, Koutokeinosta Kaaresuanthoon, Kaaresuanosta Tornihoon, Torniosta Tukholmhaan ja sieltä vielä Kööpenhaminhaan. Eikä silloin ollu piilii eikä tookkii eikä flyyii. Se piti reisata poroila ja venheelä ja hihđataki se piti! Joo poka se oli reisu!

– Joo vain! Mutta mitä met nyt tehemä? Menemäkö johonki restaurantthiin? Saatama vaikka juođa yhđen öölin eli klasin viinii, ehđottaa Kreeta.

– Voi kamala, mie häyđyn huomena nousta ylös niin varhain. Mulla oon frisööri jo kello yhđeksen aamula, sannoo Mikko.

– Oonko kello yhđeksen nyt niin varhain? Ja koska met sitte puhuma, jos tet nyt heti menettä kothiin? kyssyy Leena.

– Puhuma? Mistä met piđämä puhhuut? kysythään muut.

Leena huokaissee:

– Voi herraton aika! Ettäkö tet muista? Miehän sanoin, ette mulla oon tärkkee assii teile.

– Joo vain, nyt mie muistan. Mutta emmäkö met saata puhhuut siitä huomena? Huomena oon lauvantai ja mulla oon parempi aika, sannoo Mikko.

Ja niin het sovithaan. Het kohđatelhaan seuraavanna päivänä Leenan tykönä kello viisi. Leena luppaa ette hän laittaa heile keskipäivää. Silloin kyllä sikkaristi kaikki tulhaan. Kaikkihan tykäthään ruvasta!