13. Kapitteli

Hanna ja Matti menthiin yöklubhiin.

Se gjennom tegneserien. Klikk på bildene for å få de opp i full størrelse.

Lytt til teksten:

Hanna ja Matti menthiin yöklubhiin

Mutta Hannun Hanna ja Liisan Matti ei menheetkhään vielä kothiin. Het menthiin yöklubhiin! Mikko ja Kreeta olthiin vaipunheet ja sanothiin ette het haluthiin kothiin ja nukkumhaan. Hanna kuitenki halus nähđä Tromssan yöelämää. Pykejässä ei semmoista paljon ollu! Matti oli hööli poika ja lupas sitä Hannale näyttäät.

Kreeta antoi Hannale avvaimen, ette se päässee sisäle, ko tullee. Hanna näjet asui Kreetan tykönä, ko oli Tromssassa. Het olthiin tuntenheet toinen toisen jo kauvoin. Het olthiin koulun jälkhiin studeeranheet yhđessä kansankorkkeekoulussa Etelä-Ruijassa.

Yöklubissa oli kohta paljon ihmissii. Hanna ja Matti löyđethiin kuitenki vaphaan pöyđän. Het istuthiin. Servitööri tuli ja het tilathiin viinii. Orkesteri soitti tansimusikkii. Välilä net soitethiin svingii ja muuta noppeeta, välilä taas romanttista tangoo. Ihmiset tansathiin laattiila orkesterin eđessä.

Hanna ja Matti istuthiin, juothiin viinii ja puhelthiin. Het ymmärethiin toinen toista oikhein hyvin. Molemilla oli kainulaiset vanhiimet. Mutta heiđän vanhiimet ei kuitenkhaan saattanheet puhhuut kainun kieltä. Kotona puhuthiin sitte tyhä ruijaa. Mutta heiđän isovanhiimet saatethiin kainuu. Hanna oli ollu paljon äijin kans ko hän oli lapsi. Matti taas oli ämmin oma kulta ja ollu kaikki kesät ämmin tykönä. Sillä het olthiin oppinheet puhumhaan kainuu. Koulussa kans oli ollu joku tiima viikossa kainun kielen ja kulttuurin opetusta. Mutta sitä oli ollu liijan vähän. Sillä het molemat meinathiin, ette kirjoittaat ei ollu niin helppo. Het kuitenki haluthiin oppiit lissää. Het päätethiin, ette tämän jälkhiin het kirjoitethaan toinen toisele kainuksi joka päivä ja opithaan enämen.

Het kans ymmärethiin toinen toista sillä ette molemat olthiin yksin. Hannala oli ollu asumapari Kirkkoniemessä, mutta hänen kaveri halus studeerata Uslussa ja oli siirtyny sinne. Rakkhaus oli loppunu. Piian se Lars ei ollu ollu se oikkee kumppani hänele. Sen jälkhiin Hanna siirtyi takaisin Pykejhään ja asui nyt vanhiimiitten kans. Pykejässä hän työteli kalafaprikissa. Mutta nyt hän halus siirttyyt Tromsshaan ja studeerata. Mutta hän ei oikhein tieny, mitä hän piti studeerata.

Matti muisteli ette hän kans oon yksin. Hänelä oli ollu rakastettu. Hän oli friianu yhđen suomalaisen tyttären kans, mutta sitte se tytär löysi toisen. Matti jäi yksin. Matti oli kauvoin onneton.

– Mutta, sanoi hän, – nyt mie tunnen ette se mennee hyvin taas. Piian mie heti löyđän uuđen rakkhaan. Matti kattoi Hannaa silmhiin ja puristi Hannan kättä.

– Emmäkö mene ja tanssaa, kysyi sitte Hanna. – Tämä oon niin kaunis tango, ja mie rakastan tangoo. Vain ođotammako svingii? Piian sie tykkäät paremin svingistä?

– Voi ei, mieki rakastan tangoo, vastas Matti. – Menemä heti ja tanssaama.

Het tansathiin ja tansathiin. Musikki oli ihana, Hanna oli ihana ja Matti oli ihana. Kaikki ihmiset olthiin ihanat, maailma oli ihana! Matti puristi Hannan ommaa rinttaa vasten ja oli onnelinen.

 

Hanna og Matti gikk på nattklubb

Men Hannu si Hanna og Liisa sin Matti gikk ikke hjem ennå likevel. De gikk på nattklubb! Mikko og Kreeta var trøtte og sa at de ville hjem og sove. Men Hanna ville se Tromsøs natteliv. I Bugøynes var det ikke mye av denslags! Matti var en høflig gutt og lovte å vise dette til Hanna.

Kreeta ga nøkkelen til Hanna, sånn at hun skulle slippe inn når hun kom.  Hanna bodde nemlig hos Kreeta når hun var i Tromsø. De hadde kjent hverandre allerede lenge. Etter skolen hadde de studert sammen ved en folkehøyskole i Sør-Norge.

På nattklubben var det ganske mange folk. Likevel fant Hanna og Matti et ledig bord. De satte seg. Servitøren kom, og de bestilte vin. Orkesteret spilte dansemusikk. Av og til spilte de swing og annet som gikk fort, av og til en romantisk tango. Folk danset på golvet foran orkesteret.

Hanna og Matti satt, drakk vin og snakket. De forsto hverandre riktig godt. Begge hadde kvenske foreldre. Men foreldrene deres kunne likevel ikke snakke kvensk. Hjemme snakket de altså bare norsk. Men besteforeldrene deres kunne kvensk. Hanna hadde vært mye med bestefaren da hun var barn. Matti for sin del var bestemors eget gull og hadde vært alle somrene hos bestemor. Derfor hadde de lært å snakke kvensk. På skolen hadde det også vært noen timer i uka med undervisning i kvensk språk og kultur. Men det hadde vært for lite av det. Derfor syntes de begge at det ikke var så lett å skrive. I alle fall ville de lære mer. De bestemte seg for at etter dette skal de skrive til hverandre på kvensk hver dag og lære mer.

De forsto hverandre også fordi begge var alene. Hanna hadde hatt en samboer i Kirkenes, men kjæresten hennes ville studere i Oslo og hadde flyttet dit. Kjærligheten hadde tatt slutt. Kanskje hadde Lars ikke vært den riktige partneren for henne. Etterpå flyttet Hanna tilbake til Bugøynes og bodde nå med foreldrene. I Bugøynes jobbet hun på en fiskefabrikk. Men nå ville hun flytte til Tromsø og studere. Men hun visste ikke helt hva hun skulle studere.

Matti fortalte at han også er alene. Han hadde hatt en kjæreste. Han hadde hatt følge med en finsk jente, men så hadde den jenta funnet en annen. Matti ble alene. Matti var lei seg lenge.

– Men, sa han, – nå føler jeg at det går bra igjen. Kanskje jeg snart finner en ny kjæreste. Matti så Hanna inn i øynene og klemte Hannas hånd.

– Skal vi ikke gå og danse, spurte Hanna så. – Denne tangoen er så fin, og jeg elsker tango. Eller skal vi vente på en swing? Kanskje du liker swing bedre?

– Å nei, jeg elsker også tango, svarte Matti. – La oss gå og danse med en gang.

De danset og danset. Musikken var nydelig, Hanna var nydelig og Matti var nydelig. Alle mennesker var nydelige, verden var nydelig! Matti trykket Hanna mot brystet sitt og var lykkelig.  

Tehtävät

Lytt til oppgaveteksten:

Kuuntelu

Preivi Matti-nepulta Englanista

Ko Matti käänteli päiväkirjan laittoi, hän näki ette kirjan välissä oli yksi preivi. Se oli päältä vähäsen pruuni, ja sen päälä oli postimerkki, mikä ei ollu ruijalainen. Preivin oli aukaistu, ja Matti kysyi faarilta, sopiko sitä lukkeet. Faari muisteli, ette se oli preivi, jonka Matti-nepu oli kirjoittannu sođan jälkhiin kothiin omale muorile eli faarin tätile. Tämän nimi seisoiki preivin päälä.

Dumfries  14.5. 1945 –  Dumfries  neljestoista maikuuta vuona yhđeksäntoistasattaa neljekymmentä viisi

Hyvä muori!

Tet että ole saanheet minulta mithään tiettoo pitkhään aikhaan. En ole saattanu kirjoittaat, ko posti Englanista ei ole kulkenu sođan aikana. Viimen ko kuulitta minusta, oli silloin ko mie vielä olin Narvikin tunturilla. Se oli kova olla sielä, vaikka meilä ennenki oon ollu kova elämä ko olema työtelheet Kivivaarassa. Mutta Narvikin tunturilla oli kylmä ja nälkä, ja met pölkäsimmä ette tyskäläinen heti voittaa meiđät. Ja huonosti siinä kävi, ja met häyđyimä lähteet sieltä pois. Mie en kuitenkhaan saattanu tulla kothiin, mutta mie ja minun kaveri sovima, ette met freistaama päästä Ruotthiin ja sieltä sitte Englanthiin. Met kuljima tunturin yli Ruotthiin ja sitte matkustimma Tukholmhaan tookila. Sielä met kohtasimma muitaki jokka kans haluthiin päästä Englanthiin ko het kuulthiin, ette kuningas ja hallitus olthiin kans pajettu sinne. Met liityimä sitte ruijalaisheen sotaväkheen Skotlanissa, ja mie aloin sielä lentäjäksi. Mie häyđyin ushein lenttäät Tyskän pääle. Sillä mie olen niin onnelinen ette sota nyt oon loppu ja mie vielä oon elossa. Mutta muistelen siitä sitte lissää ko näjettelemä.

Minula oon teile oikhein iso uutinen. Mie olen nyt nainu.  Heti ko mie tulin tänne Skotlanthiin niin mie tutustuin yhtheen somhaan tyttärheen. Hän oon sairhaanhoittaaja, ja met kohtasimma tanssiissa. Hän oonki oikhein seppä tanssaamhaan! Ja muutoinki hän oon oikhein kaunis, punahyksinen ja pruunisilmäinen korree vaimo. Ja niin siivo. Sillä mie hänestä niin tykkään. Tämä sota oon ollu surkkee, mutta siitä kuitenki seuras yksi hyvä assii, se ko mie löysin Jennyn. Ko met tulema kothiin, niin tet saatta nähđä hänen. Met olema molemat niin iloiset ette saatama heti tulla Ruijhaan ja näjemä teiđät taas!

Tervheissii kaikile

Matti

Ko Matti oli lukenu preivin, faari muisteli hänele vielä lissää Matti-nepusta. Matti ei ollu koskhaan nähny tätä Matti-neppuu, jolla oli sama nimi ko hänelä. Matti ja Jenny tulthiin Alattihoon sođan jälkhiin, mutta het ei asunheet sielä kauvoin, sillä ko het heti taas matkustethiin takaisin Skotlanthiin. Se oli kova assuut Finmarkussa heti sođan jälkhiin, ko kaikki huonheet oli poltettu. Ja Jenny oppi vain vähän ruijaa, ja kainun kieltä hän ei oppinu yhthään, sillä monet ihmiset sođan jälkhiin alethiin puhumhaan vain ruijaa, netki jokka asuthiin Alattion Jovensuussa. Mutta faari muisteli ette Jenny oli kaunis ja ystävällinen, ja hymmyili aina ko faari kohđatteli hänen kans.

Tehtävä:

  •  Kenele Matti-nepu kirjoitti preivin?
  • Miksi Matti-nepu kirjoitti vasta sođan jälkhiin?
  • Missä Matti-nepu oli sođan aikana?
  • Mitä hän teki sođan aikana?
  • Muistele, kuka ja minkälainen Jenny oli?
  • Miksi Matti-nepu ja Jenny matkustethiin takaisin Skotlanthiin?
  • Studeeraa sinun kotipaikan histooriaa ja muistele, mitä sielä tapattui viimi sođan aikana!