4. Kapitteli
Heilä oon kaikila hoppu.
Se gjennom tegneserien. Klikk på bildene for å få de opp i full størrelse.
Ruutu 1
Ruutu 2
Ruutu 3
Ruutu 4
Ruutu 5
Ruutu 6
Ruutu 7
Ruutu 8
Ruutu 9
Ruutu 10
Lytt til teksten:
Heilä oon kaikila hoppu
Stiinan Leena pannee käsifuunin laukkhuun ja tyttäret juođhaan kaffin ja syöđhään kakot ja vaffelit. Sitte Mikko jo tulleeki.
– Hyvvää aamuu, tyttäret! tervettellee Mikko. – Kunka se mennee?
– Aamuu, Mikko! Hyvin se mennee, vastaa Leena. – Met täälä istuma ja ođotamma sinnuu, Kreeta ja mie. Mutta piian tet että tunne toinen toista? Maijan Kreeta oon Yykeästä pois, mutta assuu nyt Tromssassa.
– Joo vain, kyllä mie tämän tyttären tieđän. Sehän oon Liisan Matin kaveri, sannoo Mikko. – Kunka se mennee, Kreeta?
– Kiitos kysymisestä, hyvin se mennee, vastaa Kreeta. – Kyllä mieki sinuntieđän. Liisan Matti ushein puhhuu sinusta.
– No, se oon hyvä, ette tetki nyt viimen tutustutta. Mulla oon assii, mistämie halluun puhhuut teiđän kans, muistelee Leena.
Petterin Mikko oon hööli ja sannoo Kreetale:
– Oikhein soma tutustuut, Kreeta.
– Samoten. Soma tutustuut sinun kans, Mikko. Mutta mikä se sinun assii oon, Leena? Nyt mie halluun kuula, mikä se sinun assii oon. Muistele meile, pyyttää Kreeta.
– Mie en tieđä, jaksanko mie istuut ennää täälä tässä samassa kafeassa. Mitä tet meinaatta? Piian menemä johonki muuhun paikkhaan? ehđottaaLeena. – Vain oonko teilä hoppu? Mitä kello oon?
Maijan Kreeta kattoo kelloo ja huuttaa:
– Voi ei! Kello oon jo nuoin paljon! Se oon heti yksitoista. Mie häyđynmennä oppitiimale. Emmä met saata ennää lähteet mihinkhään muuvale. Mulla oon matematikin oppitiima kvartin yli yksitoista. Mie häyđyn heti lähteet. Meiđän opettaaja ei tykkää, jos se häyttyy ođottaat meitä.
– Ođota vielä vähän, pyyttää Leena. – Älä heti lähđe. Met häyđymä soppiit, koska met sitte kohđattelema. Mie halluun tođesti puhhuut teiđän kans. Koska teile passaa? Huomena? Vain tääpänä illala? Mitä tet tehettä illala?
– Voi riivattu! huuttaa Mikkoki. – Oonko kello tođesti jo nuoin paljon! Huh huh! Mieki häyđyn lähteet. Mulla oon Pohjaismaitten histoorian tiima.
– Ođottakkaa, ođottakkaa nyt vähäsen! pyyttää Leena. – Koska teile passaa ette kohđattelema? Passaako tääpänä illala? Ilman tet että perjantaina tehe läksyi?
– Kyllä mulle passaa tääpänä illala. Mutta sitte mie otan Liisan Matinmyötä. Oonko se OK? kyssyy Mikko.
– Tietenki se oon OK, vastaa Leena. – Se oon oikhein hyvä. Mutta sie, Maija? Saatatko sie tulla illala?
Maijan Kreeta oon iloinen ja sannoo:
– Joo, tääpänä passaa oikhein hyvin. Ja soma, jos Mattiki tullee. Sitä oon aina soma kohđatella.
– Mutta missä met kohđattelema? Passaako teile, ette tuletta minun tykö? ehđottaa Leena.
– Kyllä mulle passaa, jos Mikole passaa, sannoo Kreeta.
– Joo, mie tulen ja tuon Matin myötä. Sehän olis oikhein soma. Mutta koska? Mihin aikhaan met tulema? kyssyy Mikko.
Stiinan Leena hunteeraa vähäsen ja sannoo sitte:
– Tulkkaa kello kuusi. Vain piian se oon liijan varhain? Mihin aikhaan tet halluutta tulla?
Maijan Kreetaki hunteeraa. Sitte hän sannoo:
– En mie niin varhain kerkkii. Sanomako kello seittemen? Vain kello kahđeksen? Vain puoli kahđeksen?
– Kahđeksen passaa. Met tulema Matin kans kello kahđeksen, sannooMikko.
– Tuletta sitte minun tykö kello kahđeksen, päättää Leena. – Ilman sie Mikko muistat, missä mie asun? Mie asun vielä samassa paikassa siinä Isolakađula.
Mikola oon hoppu. Hän sannoo:
– Joo, joo, kyllä mie tieđän. Eikö se adressi ole Isokatu 4 (nelje)? Näjemäsitte illala. Nyt mie häyđyn juosta. Hyvästi!
– Mullaki oon jo hoppu, sannoo Kreeta. – Näjemä illala. Hyvästi!
– Hoppu se oon mullaki! Kello oon jo kvartin yli yksitoista. Hyvästi! Ja tervettulemaa minun tykö! sannoo vielä Leena.
Yks kaks kolme nelje viis jää sie siihen siis! Pyssyjoki
De har det travelt alle sammen
Stiina si Leena legger mobiltelefonen i veska. Jentene drikker kaffen og spiser kakene og vafflene. Så kommer Mikko allerede.
– God morgen, jenter! hilser Mikko. – Hvordan går det?
– Morn, Mikko! Det går bra, svarer Leena. – Vi sitter her og venter på deg, Kreeta og jeg. Men dere kjenner kanskje ikke hverandre? Kreeta er fra Lyngen, men bor nå i Tromsø.
– Joda, den jenta kjenner jeg nok. Hun er jo en venn av Liisa sin Matti, sier Mikko. – Hvordan går det, Kreeta?
– Takk for at du spør, det går bra, svarer Kreeta. – Jeg kjenner nok også deg. Liisa sin Matti snakker ofte om deg.
– Ja, det er bra at dere endelig blir kjent med hverandre nå. Jeg har noe jeg vil snakke med dere om, forteller Leena.
Petter sin Mikko er høflig og sier til Kreeta:
– Veldig trivelig å bli kjent med deg, Kreeta.
– Samme her. Fint å møte deg også, Mikko. Men hva vil du snakke om, Leena? Nå vil jeg høre hva du vil snakke om. Fortell det til oss, ber Kreeta.
– Jeg vet ikke om jeg klarer å sitte her i denne samme kafeen lenger. Hva synes dere? Kanskje vi skal gå et annet sted, foreslår Leena. – Eller har dere det travelt? Hva er klokka?
Maija si Kreeta ser på klokka og roper:
– Å nei! Klokka er allerede så mye! Den er straks elleve. Jeg må gå til forelesninga. Vi kan ikke gå noen andre steder lenger. Jeg har forelening i matematikk kvart over elleve. Jeg må dra med det samme. Læreren vår liker det ikke hvis hun må vente på oss.
– Vent litt til, ber Leena. – Ikke dra med det samme. Vi må avtale når vi da kan møtes. Jeg vil virkelig snakke med dere. Når passer det for dere? I morgen? Eller i kveld? Hva skal dere gjøre i kveld?
– Det var som pokker! roper Mikko også. – Er klokka virkelig så mye? Oi, oi! Jeg må også dra. Jeg har forelesning i nordisk historie.
– Vent, vent nå litt, dere! ber Leena. – Når passer det for dere å møtes? Passer det i kveld? Dere gjør vel ikke lekser på en fredagskveld?
– Meg passer det nok fint i kveld. Men da tar jeg Liisa sin Matti med meg. Er det i orden, spør Mikko.
– Selvfølgelig er det i orden, svarer Leena. – Det er veldig bra. Men du, da, Kreeta? Kan du komme i kveld?
Maija si Kreeta er glad og sier:
– Ja, i dag passer veldig bra. Og det er fint hvis også Matti kommer. Det er alltid fint å treffe ham.
– Men hvor skal vi treffes? Passer det for dere at dere kommer til meg? foreslår Leena.
– Det passer nok for meg hvis det passer for Mikko, sier Kreeta.
– Ja, jeg kommer og tar med meg Matti. Det ville jo vært kjempefint. Men når? Når skal vi komme? spør Mikko.
Stiina si Leena tenker seg litt om før hun sier:
– Kom klokka seks. Eller kanskje det er for tidlig? Når har dere lyst til å komme?
Maija si Kreeta tenker seg også om. Så sier hun:
– Jeg rekker ikke å komme så tidlig. Skal vi si klokka sju? Eller klokka åtte? Eller halv åtte?
– Åtte passer. Jeg og Matti kommer klokka åtte, sier Mikko.
– Da kommer dere til meg klokka åtte, bestemmer Leena. – Mikko, du husker vel hvor jeg bor? Jeg bor fortsatt på det samme stedet i Storgata.
Mikko har det travelt. Han sier:
– Joda, joda, klart jeg vet det. Er ikke adressa Storgata 4 (fire)? Vi sees i kveld, da. Nå må jeg løpe. Hadet!
– Nå har jeg også det travelt, sier Kreeta. – Vi sees i kveld. Hadet!
– Travelt har jeg det også! Klokka er allerede kvart over elleve. Hadet! Og velkommen til meg, sier Leena enda.
Yks kaks kolme nelje viis jää sie siihen siis! Pyssyjoki / Børselv
Tehtävät
Dette verk er lisensieret under en Creative Commons Navngivelse-IkkeKommersiell-Ingen bearbeidelser 4.0 Internasjonal lisens.