5. Kapitteli

Stiinan Leena unistellee.

Se gjennom tegneserien. Klikk på bildene for å få de opp i full størrelse.

Lytt til teksten:

Stiinan Leena unistellee

Stiinan Leena makkaa sängyssä ja unistellee. Hän seissoo kentälä meren rannassa, piian jonku vuonon rannassa. Se oon kesä. Ilma oon kaunis. Aurinko paistaa ja oon lämmin. Kyllä oon kaunis paikka! Vähäsen kuitenki tuulee. Hän näkkee ette vuonossa oon paaroi.

Hän kattelee maisemaa ympärillä. Ko hän kattoo vuonhoon käsin, se hän näkkee kaksi pitkää niemee. Niitten välissä oon virta. Uloskäsin näkkyy kaksi saarta. Takana oon korkkee vaara ja vaaran rintheessä oon outa. Siinä oon kans syvä vankka. Vankkaa alas tullee iso joki. Se tullee sikkaristi jostaki järvestä korkkeelta tunturista.

Vuonon rannassa oon pieni kylä. Mithään tietä ei ole. Mutta rannassa oon kuitenki pieni hamina ja siinä oon venheitä. Piian tänne päässee tyhä venheelä eikä olheen piililä eli pyssilä?

Maisema oon opas. Se oon niin ko hänen kotopaikka Naavuonossa, mutta kuitenki vieras. Hänen kotokylässä oon paljon huonheita, ja sinne tullee hyvä asfalttitie. Missä mie olen? hän ajattellee. Mikä paikka tämä oon? Ja mikä aika tämä oon? Hän kattelee vielä ympärille.

Hän näkkee, ette rannassa oon pieni harmaaja huonet. Siinä oon tyhä yksi klasi ja matala ovi. Ovi aukenee ja ulos tullee vaimo. Oonko se hänen muori? Piian se oon hänen muori! Ulos tullee vielä toinen, oikhein vanhaa vaimo ja kaksi miestä. Toinen mies oon kohta nuori ja toinen vanhaa. Oonko siinä hänen faari ja hänen ämmi ja äiji? Mutta miksi niilä oon nuoin kummaliset vaattheet? Kukka net oon? Vielä hän näkkee, ette siljola seissoo pieni poika ja tytär. Kukka net sitte oon? Poika oon niin ko hänen veli ja tytär niin ko hänen sisar.

Maisema oon opas. Se oon niin ko hänen kotopaikka Naavuonossa, mutta kuitenki vieras. Hänen kotokylässä oon paljon huonheita, ja sinne tullee hyvä asfalttitie. Missä mie olen? hän ajattellee. Mikä paikka tämä oon? Ja mikä aika tämä oon? Hän kattelee vielä ympärille.

Hän näkkee, ette rannassa oon pieni harmaaja huonet. Siinä oon tyhä yksi klasi ja matala ovi. Ovi aukenee ja ulos tullee vaimo. Oonko se hänen muori? Piian se oon hänen muori! Ulos tullee vielä toinen, oikhein vanhaa vaimo ja kaksi miestä. Toinen mies oon kohta nuori ja toinen vanhaa. Oonko siinä hänen faari ja hänen ämmi ja äiji? Mutta miksi niilä oon nuoin kummaliset vaattheet? Kukka net oon? Vielä hän näkkee, ette siljola seissoo pieni poika ja tytär. Kukka net sitte oon? Poika oon niin ko hänen veli ja tytär niin ko hänen sisar.

Stiina si Leena drømmer

Stiina si Leena ligger i senga og drømmer. Hun står på en slette ved en strand ved havet, kanskje ved en fjordstrand. Det er sommer. Været er vakkert. Sola skinner og det er varmt. Dette stedet er jammen vakkert! Men det blåser litt. Hun ser at det er bølger på fjorden.

Hun titter på landskapet rundt seg. Når hun ser mot fjorden, så ser hun to lange nes. Mellom dem er det strøm. Lengere ut ser hun to øyer. Bakenfor fins det et høyt fjell og i fjellsiden er det skog. Der er det også en dyp dal. Nedover dalen kommer en stor elv. Den kommer sikkert fra et eller annet vann høyt oppe på fjellet.

Ved fjorden er det en liten bygd. Det fins ingen vei. Men ved sjøen er det i alle fall en liten havn og der fins det båter. Kanskje man bare kommer seg med båt hit, og ikke med bil eller buss i det hele tatt?

Landskapet er kjent. Det er som hjemplassen hennes i Kvænangen, men likevel fremmed. I hjembygda hennes fins det mange hus og en god asfaltvei går dit. Hvor er jeg? tenker hun. Hvilket sted er dette? Og hvilken tid er dette? Hun ser seg om en gang til.

Hun ser at det står et lite, grått hus ved sjøen. Det har bare et vindu og en lav dør. Døra går opp og ut kommer en kvinne. Er det hennes mor? Kanskje det er hennes mor! Ut kommer enda en annen, veldig gammel kvinne og to menn. Den ene av mennene er ganske ung og den andre gammel. Er det hennes far og hennes bestemor og bestefar? Men hvorfor har de på seg så merkelige klær? Hvem er de? Så ser hun enda at det står en liten gutt og jente på gårdsplassen. Hvem er så de? Gutten ser ut som broren hennes, og jenta ser ut som søsteren hennes.

Men nå roper den gamle kvinnen noe. Hva roper hun? Leena hører at hun roper:

– Leena, kom nå inn! Fiskesuppa er ferdig! Kom, så spiser vi!

Men dette huset er ikke hjemmet hennes. Hjemmet hennes er stort og det er hvitt. Leena blir nesten redd og…

I det samme hører hun at det ringer. Hva er det? Mor forsvinner og far forsvinner, og bror, søster, bestemor og bestefar forsvinner også. Hvor er hun?

Tehtävät

Lytt til oppgaveteksten:

Kuuntelu

A) Maijan Liisa assuu nyt Tromssassa. Hänen huonet oon Isolakađulla Tromssan keskipaikassa. Liisa kävelee universiteetthiin, jos oon kaunis ilma. Jos oon paha ilma, hän mennee pyssilä.

B) Mikko assuu likelä universiteettii. Hän kävelee joka päivä universiteetthiin. Hän istuu ushein universiteetin pikku kafeassa ja juopi kaffii ja syöpi vaffelii. Mikko studeeraa histooriaa.

C) Olli mennee joka päivä pyssilä universiteetthiin. Hän assuu kaukana universiteetista.  Hän herrää kello seittemen, syöpi ja sitte hän lähtee universiteetthiin. Hän häyttyy istuut puoli tiimaa pyssissä. Hän oon universiteetissa kello puoli yhđeksen.

 

Lastaa tehtävän

Lytt til oppgaveteksten:

Kuuntelu

Tääpänä Jussi mennee tunturhiin. Hän pannee laukkhuun leippää ja kaffii. Sitte hän noussee ylös vaaran rinnettä. Hän kattelee maisemaa ympärillä.

Jussi  näkkee syvän vankan, ja sen pohjala oon iso joki. Joki tullee alas vankkaa, ja se laskee vuonhoon.

Vuonon rannassa oon yksi iso huonet. Huonheessa oon kuusi klassii ja kaksi ovvee.  Huonheen takana oon pieni outa. Huonheen eđessä oon siljo. Siljola seissoo kaksi piilii.

Toisessa piilissä istuu yksi mies ja vaimo. Jussi näkkee ette vaimo  heiluttaa kättä ja ette mies  starttaa piilin. Piili ajjaa heti pois siljolta asfattitiele.

Rannassa oon kolme venettä. Yhđessä venheessä istuu nuori poika. Hän kans starttaa venheen, ja ajjaa venheelä ylös jokkee.

 

Lastaa tehtävän